Vielä on kesää jäljellä...

... mutta aika vähän. Jouko kävi taas tänään hakemassa uuden pajukuorman-eiliset olivat jo aivan kellastuneita.
Kyllä pajut maistuivat entiseen malliin, mutta lehti on jo selvästi karkeampaa-jotenkin puumaisempaa-ravinteetkin varmaankin jo pienempänä. Olemme lisänneet väkirehun määrää hieman.
Matti-Esko "keloo" sarviaan. Oli se hurjan näköinen poika viime viikolla kun se sarvien hankaus alkoi. Matti kolisteli kutisevia sarviaan tasan kaikkialle-mieluisin paikka oli ruokintakatoksen parrut.
Hankauksen seurauksena Matti -Eskon sarvista roikkui verisiä nahanriekaleita. Niistä herkempi matkailija olisi saattanut kauhistua.
Niimpä sitten Jouko avitti Masaa, tyttäremme avustamana ja leikkasivat riekaleet pois. Kutinakin näyttää jo hellittävän.
Matti-Esko on selvästi ylpeä sarvistaan. Ovathan ne ehdoton miehuuden mittari. Ja kun on vielä kyseessä ensimmäiset sarvet -saa asia sitäkin suuremmat mittasuhteet. Voisin verrata tilanetta murrosikäisen nuorukaisen ensimmäisiin parranhaiveniin.
Myös Annikki osoittaa aikuistumisen piirteitä. Aina niin hiljainen tytteli, onkin puhjennut "puhumaan". Matalia ynähdyksiä ja pärskähtelyjä tämän tästä.
Tilanne vaikuttaa näin ihmisen näkökulmasta siltä että tässäkin asiassa on "tytöt" edellä.
Annikki yrittää selvästi kutsua Masaa lemmenleikkeihin-kun samanikäinen poika ei tunnu ymmärtävän oikein mistä nyt on kysymys...
Saa nähdä missä vaiheessa se luonto ajaa tikanpojan puuhun...