Vauhdin hurmaa!

Nyt sitten on taas rallit ajettu. Asiakkaita olikin tänä vuonna ihan toiseen malliin kuin viime kesänä. Tulee mukava olo-siitä että meidätkin aletaan jo pikkuhiljaa tietämään...
Rallit ovat aina jonkinlainen vedenjakaja-siihen loppuu kesä. Niin se vaan on. Lomailijat palaavat työpaikoillensa ja vielä jokunen keskieurooppalainen haluaa ihmetellä hirviä ja hirsiä. Meidän perhe lataa liiterit täyteen ja keskitytään kuumeisesti pikkujoulumenuiden rustaamisen.

Todellista vauhdin hurmaa/pelkoa koen lähinnä ajan kiitämisestä.
Otetaan nyt esimerkiksi viimeiset neljä kuukautta. Näin äkkipäätä muistan ihan uskomattoman paljon merkittäviä asiota tapahtuneen.
Aloitetaan vaikka siitä että helatorstaina Masa-hirvi palasi kotiin-sinällään valtava helpotus ja iso stressitekijä vähempänä. Todeta että hirvi voi hyvin, ei ole villiintynyt ja halusi kotiin.
Seuraavana aamuna lento Lontooseen esikoisen kanssa, sekin merkittävää siinä mielessä ettei oltu siellä ennen käyty. Oli upeaa istua maisemassa joita aiemmin oli katsellut vain tv;stä-ja ennenkaikkea ihanaa olla Paavon kanssa kahdestaan monta päivää-istuskella viltin päällä Hyde Parkissa ja syödä kirsikoita.
Sieltä kotiuduttamme seuraavana aamuna syntyi Laila-vasa. Mahtava tunnelma! Meidän eka "lapsen lapsi". Annikin ja Matti-Eskon esikoinen.
Yksi merkittävä asia oli myös se että meidän kuopus sai kevätjuhlissa Hymypoika patsaan ja keskimmäinen päätti oppivelvollisuutensa.
Seuraavaksi me sitten kiidettiinkin jo Joukon kanssa "edustamaan". Oltiin Slovenian suurlähetystön vieraina heidän diplomaattipippaloissa. Tuli ylevä olo hetkeksi-oltiin kumpikin tuunattuina ja hienoina- kerrankin päällä muuta kuin hirvenhoitohaalari tai kokkitakki...
Sitten vielä samoilla tulilla käytiin Lapissa juhlimassa anopin kasikymppiset.
Merkittävien tapahtumien joukkoon lasken myös ihmeellisen ihanan jälleenkohtaamisen ystävän kanssa yli kahdenkymmenen vuoden takaa. Tuntuu kuin olisi saanut kadonneen siskon elämäänsä.
Tämä kesä on tuonnut kovasti meille vieraita. Se tuntuu mukavalta kun kaverit muistavat meitä ja tulevat meidän tykö kun me ei oikein päästä enään entiseen malliin kyläilemään. Kiitos kaikille kyläilijöille ja makeille nauruille ja mietiskeleville pohdinnoille elämän tarkoituksesta. Kiitos kaikille jotka jaksoivat lukea tämän ylipitkän blogin loppuun.