Mukavaa ajatella että kohta taas on joulu. Tämä vuosi on mennyt taasen ihan uskomattomalla vauhdilla. Tapahtumia on ollut kuin "elokuvissa" ja välillä tuntuu ettei vauhdissä perässä pysy. Isoimpana asiana varmaankin se että Partion perhe pääsi syksyllä muuttamaan uuteen kotiin. Nyt sitten on se mistä me ollaan haaveiltu, punainen tupa ja perunamaa...
Pintoja hieman rempattiin ja muutenkin "stailattiin" enemmän oman näköiseksi tiloja.
Sanotaan että, muutto on avioeron jälkeen ihmisen elämässä isoimpia kriisejä. Kyllä näin on, mutta meidän kohdalla se oli kriisi hyvässä mielessä. Hieno homma kaikin puolin.
Eilen naurettiin Joukon kanssa noita meidän tarhan "mussukoita". Matti-Esko, jolla on nonstop nälkä, anehti taas jälleen kerran oman ruokansa pikaruokameiningillä kitaansa. Siitä sitten siirtyi tämä oikopäätä Annikin ja Lailan ruokakupille. Jouko sanoin Matille että; Matti! Mitäs sinä nyt oikein meinaat.
Uskomatonta-Masa painoi pään alas ja nolona peruutti tyttöjen ruokakupilta omalle puolelle kerppua syömään. Tuli taas jälleen kerran sellainen olo että ne ymmärtää enemmän kuin me osataan arvatakkaan.
