Norjaan!

Näin maaliskuussa ajatukset palaavta usein yli 15 vuotta vanhaan tapahtumaan. Me Joukon kanssa pakattiin lapset Saabbiin ja muutettiin Pohjois-Norjaan!!!
Minä olin nuori frouvan alku jolla oli pienet lapset. Jouko kiersi tuolloin keikkamuusikkona ja vuoroin Muuramen kunnalla maatalouslomittajana. Oli jatkuva puute rahasta. Jouko teki töitä tauotta ja silti joka kuukausittaisista velvollisuuksista selviytyminen -oli todella selviytymistä....
Minun isä se taisi ehdottaa että Norjassa on kova työvoimapula.
Niinpä me surffattiin Muuramen kunnankirjaston koneilla(internet oli tuolloin varsin uutta) norjaisen työvoimahallinnon sivuilla.
Sitten koetettiin kepillä jäätä. Jouko käännätti Jyväskylän yliopistolla norjankielelle työhakemuksensa ja cv;nsä ja sen jälkeen vapisevin käsin laitettiin kahdeksan kirjekuorta postiluukusta alas kohti eripuolille Norjan maata.
Kului pari päivää ja puhelin soi. Mies puhui norjaa ja englantia vuoronperään. Paniikki iski-sovittiin että hän soittaa huomenna.
Seuraavana päivänä Jouko sai sen verran puhelimessa tolkkua että hyppäsi siltä seisomalta autoon ja lähti katsomaan paikkaa joka tarjosi Joukolle työtä karjanhoitajana yksityisessä lomitusringissä.
Muuramesta Lyngeniin on 1400 km... Kilpisjärjeltä rajan ylitys jossa sää muuttui tosi myräkäksi. Jouko ajoi vasten lumiseinämää useita kilometrejä näkemättä yhtään mitään, mutta perille pääsi! Nord-Lenangen kylä, tie päättyi tulevan kotimme pihaan, Russelvin kylään.
Jouko tapasi isäntiä ja emäntiä ja totesi että 40-luvulla rakenettu talo kelpaa meille asunnoksi.
Kuvia jotka Jouko otti sieltä, minä tutkin ahneesti. Pelkäsin ja halusin sinne yhtäaikaa!
Kolmen viikon päästä jo muutettiin-Saabilla.
Perille päästyämme meitä odotti jääkylmä petroolille haiseva talo. Isäntä oli unohtanut lämmittää tuloamme varten ja yritti nopeaa ratkaisua jollain pahalle haisevalla lämmittimellä.
Mutta siitä se sitten lähti!
Seuraavalla viikolla 3 v. Paavo aloitti "barnehagetin" jotta tutustuisi muihin lapsiin ja oppisi kielen. Minä olin Miina vauvan kanssa kotona ja Jouko kiersi talosta taloon opetellen uusia tapoja ja uutta työtä, uudesta kielesä puhumattakaan.
Eipä aikaakaan kun minustakin tuli karjanhoitaja. Niin sitä huomasi ravintolakokki olevansa aamuisin virittelemässä lypsykonetta käyntiin sadan lypsyvuohen utareiden tyhjentämiseksi. Näin meni muutama vuosi.
Ostettiin oma talo joka remontoitiin kauniiksi, oli saunat ja muut!
Tuohon aikaan meillä kummallakin jäi maataloshommat. Jouko siirtyi kanttoriksi kahdelle seurakunnalle, sekä toimi musiikinopettajana paikallisessa koulussa.
Minä taasen sain viran kunnallisesta vanhainkodista keittiön pääemäntänä.
Sitten saatiin vielä poikavauva Kalle.
Kalle oli noin vuoden vanha muutaessamme takaisin kotosuomeen-Kemiin.