Tämä Joulu

Olen ollut pitkään hiljainen blogeissani. Edellisen kirjoitin maaliskuussa tänä vuonna.
 Huhtikuussa menetimme ainoan tyttäremme sairaskohtauksen seurauksena. Miina oli vain 17 vuotias, lukiolainen, meidän perheen keskimmäinen. Miinan kuolema tuli meille täysin puskasta. Hän nukkui pois kotonamme, omassa sängyssään. Kaikki oli käynyt todella nopeasti eikä meillä ollut mitään mahdollisuuksia hänen pelastamiseen.
Olen käynyt kovaa Jaakobin painia sen suhteen että kirjoitanko tästä mitään blogissani.
Päädyin kuitenkin ,koska tämä blogi kertoo Hirvikartanon hirvistä ja niiden perheestä. Ja jos mikä niin tämä on HYVIN oleellinen osa Hirvikartanon väen eloa.
Ensimmäiset kolme kuukautta teimme työtä täällä kuin koneet. Hiljaisina ja tyhjinä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin-työnteko helpottaa ja auttaa. Ainakin meidän kohdalla.
Sitten se iski-se pohjaton ikävä. Ja se jatkuu. Meidän perheessä me tytöt laitettiin aina se joulu. Olimme Miinan kanssa jouluhössöttäjistä "pahimpia". Nyt tänä jouluna haluaisin vaikka nukkua koko joulun yli. Olla ajattelematta yhtään mitään.
Toki arvostan ja tiedän että minulla on vielä paljon arvokasta. Esim. pojat, yritys, perhe, oma terveys. ja te ystävät. Ilman tätä joukkiota ei olisi minua.
Hirvetkin reagoivat suruumme. Muistan kun Miinan kuoleman jälkeen kävin niin monet kerrat itkemässä hirville kovaa kohtaloani. Jorma saattui nuolla naamaani vaikka kuinka pitkään. Olemme ennenkin huomanneet kuinka herkkävaistoisia he ovat meidän ihmistenkin tunnetiloille.
Tänä vuonna joulua vietämme isolla joukolla. Veljeni perheineen tulee meille ja yritämme selvitä tästä joulusta toistemme avulla.
Sen jälkeen alkaakin varsinainen vilske itä-naapureiden saapumisen myötä .

Laulakaamme jokainen lempi joululauluni; En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan.

Muistakaamme kaikki rakkaitamme-niin eläviä kuin pois nukkuneita.
Kiitos teille kaikille tuestanne.

Norjaan!

Näin maaliskuussa ajatukset palaavta usein yli 15 vuotta vanhaan tapahtumaan. Me Joukon kanssa pakattiin lapset Saabbiin ja muutettiin Pohjois-Norjaan!!!
Minä olin nuori frouvan alku jolla oli pienet lapset. Jouko kiersi tuolloin keikkamuusikkona ja vuoroin Muuramen kunnalla maatalouslomittajana. Oli jatkuva puute rahasta. Jouko teki töitä tauotta ja silti joka kuukausittaisista velvollisuuksista selviytyminen -oli todella selviytymistä....
Minun isä se taisi ehdottaa että Norjassa on kova työvoimapula.
Niinpä me surffattiin Muuramen kunnankirjaston koneilla(internet oli tuolloin varsin uutta) norjaisen työvoimahallinnon sivuilla.
Sitten koetettiin kepillä jäätä. Jouko käännätti Jyväskylän yliopistolla norjankielelle työhakemuksensa ja cv;nsä ja sen jälkeen vapisevin käsin laitettiin kahdeksan kirjekuorta postiluukusta alas kohti eripuolille Norjan maata.
Kului pari päivää ja puhelin soi. Mies puhui norjaa ja englantia vuoronperään. Paniikki iski-sovittiin että hän soittaa huomenna.
Seuraavana päivänä Jouko sai sen verran puhelimessa tolkkua että hyppäsi siltä seisomalta autoon ja lähti katsomaan paikkaa joka tarjosi Joukolle työtä karjanhoitajana yksityisessä lomitusringissä.
Muuramesta Lyngeniin on 1400 km... Kilpisjärjeltä rajan ylitys jossa sää muuttui tosi myräkäksi. Jouko ajoi vasten lumiseinämää useita kilometrejä näkemättä yhtään mitään, mutta perille pääsi! Nord-Lenangen kylä, tie päättyi tulevan kotimme pihaan, Russelvin kylään.
Jouko tapasi isäntiä ja emäntiä ja totesi että 40-luvulla rakenettu talo kelpaa meille asunnoksi.
Kuvia jotka Jouko otti sieltä, minä tutkin ahneesti. Pelkäsin ja halusin sinne yhtäaikaa!
Kolmen viikon päästä jo muutettiin-Saabilla.
Perille päästyämme meitä odotti jääkylmä petroolille haiseva talo. Isäntä oli unohtanut lämmittää tuloamme varten ja yritti nopeaa ratkaisua jollain pahalle haisevalla lämmittimellä.
Mutta siitä se sitten lähti!
Seuraavalla viikolla 3 v. Paavo aloitti "barnehagetin" jotta tutustuisi muihin lapsiin ja oppisi kielen. Minä olin Miina vauvan kanssa kotona ja Jouko kiersi talosta taloon opetellen uusia tapoja ja uutta työtä, uudesta kielesä puhumattakaan.
Eipä aikaakaan kun minustakin tuli karjanhoitaja. Niin sitä huomasi ravintolakokki olevansa aamuisin virittelemässä lypsykonetta käyntiin sadan lypsyvuohen utareiden tyhjentämiseksi. Näin meni muutama vuosi.
Ostettiin oma talo joka remontoitiin kauniiksi, oli saunat ja muut!
Tuohon aikaan meillä kummallakin jäi maataloshommat. Jouko siirtyi kanttoriksi kahdelle seurakunnalle, sekä toimi musiikinopettajana paikallisessa koulussa.
Minä taasen sain viran kunnallisesta vanhainkodista keittiön pääemäntänä.
Sitten saatiin vielä poikavauva Kalle.
Kalle oli noin vuoden vanha muutaessamme takaisin kotosuomeen-Kemiin.

Pakkanen paukkuu!

Hyvää Uutta vuotta 2012 kaikille lukijoilleni! Ja taas nämä samaiset anteeksipyynnöt tästä liian pitkästä vaitiolosta. Tuonne Facebookin puolelle yritän muistaa laittaa jotain juttua tämän tästä.
Tämä vuosi alkoi meillä perinteisesti vilkkaasti.
Itänaapureita vieraili varsin kiitettävästi tilallamme ja toiminnassa oli todellakin tekemisen meininki! Mutta mikäpäs se on olla ravintoloitsijana kun on kasassa superhyvä tiimi! Ilman sitä voitaisiin panna ovet kiinni samantien.
Puoliso ja lapset ovat flunssaileet jonkin verran ja minäkin äidyin nurisemaan että milloinkohan se minä saan olla kipeänä.... kuulemma heti äitienpäivänjälkeisenä maanantaina saan aloittaa sairasloman....Esikoiseni Paavo aloitti tarhaeläin opiskelut Marraskuussa. Pate on oiva esimerkki siitä kuinka paljon onnellisempia ihmiset olisivat jos saisivat tehdä asioita joihin on itressit ja intohimo.
Pate saattaa soittaa ääni innostuksesta väristen että olipa mahtavaa taas tänään koulussa! Tehtiin sitä ja tätä, tutkittiin ja pengottiin jos vaikka mitä.
Lukiolaisemme taasen valmistautuu satasella vanhojentansseihin! Kyllä on panostettu paljon siihen päivään!
Nuorimmainen sai joulupaketista tähtikaukoputken ja ihastelee taivaankappaleita suureen ääneen. Myös paikallinen elokuva-projekti sai Kallen porukkaansa ja siitäkin ollaan innostuneita myös.
Me taasen suunnitellaan Joukon kanssa ensikesän projekteja. Tarhan suhteen aiotaan tehdä uudistuksia sekä aikeena parantaa yläpohjan erityksiä. Aina jotain kuitenkin, rolling stones!