Tämä Joulu

Olen ollut pitkään hiljainen blogeissani. Edellisen kirjoitin maaliskuussa tänä vuonna.
 Huhtikuussa menetimme ainoan tyttäremme sairaskohtauksen seurauksena. Miina oli vain 17 vuotias, lukiolainen, meidän perheen keskimmäinen. Miinan kuolema tuli meille täysin puskasta. Hän nukkui pois kotonamme, omassa sängyssään. Kaikki oli käynyt todella nopeasti eikä meillä ollut mitään mahdollisuuksia hänen pelastamiseen.
Olen käynyt kovaa Jaakobin painia sen suhteen että kirjoitanko tästä mitään blogissani.
Päädyin kuitenkin ,koska tämä blogi kertoo Hirvikartanon hirvistä ja niiden perheestä. Ja jos mikä niin tämä on HYVIN oleellinen osa Hirvikartanon väen eloa.
Ensimmäiset kolme kuukautta teimme työtä täällä kuin koneet. Hiljaisina ja tyhjinä. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin-työnteko helpottaa ja auttaa. Ainakin meidän kohdalla.
Sitten se iski-se pohjaton ikävä. Ja se jatkuu. Meidän perheessä me tytöt laitettiin aina se joulu. Olimme Miinan kanssa jouluhössöttäjistä "pahimpia". Nyt tänä jouluna haluaisin vaikka nukkua koko joulun yli. Olla ajattelematta yhtään mitään.
Toki arvostan ja tiedän että minulla on vielä paljon arvokasta. Esim. pojat, yritys, perhe, oma terveys. ja te ystävät. Ilman tätä joukkiota ei olisi minua.
Hirvetkin reagoivat suruumme. Muistan kun Miinan kuoleman jälkeen kävin niin monet kerrat itkemässä hirville kovaa kohtaloani. Jorma saattui nuolla naamaani vaikka kuinka pitkään. Olemme ennenkin huomanneet kuinka herkkävaistoisia he ovat meidän ihmistenkin tunnetiloille.
Tänä vuonna joulua vietämme isolla joukolla. Veljeni perheineen tulee meille ja yritämme selvitä tästä joulusta toistemme avulla.
Sen jälkeen alkaakin varsinainen vilske itä-naapureiden saapumisen myötä .

Laulakaamme jokainen lempi joululauluni; En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan.

Muistakaamme kaikki rakkaitamme-niin eläviä kuin pois nukkuneita.
Kiitos teille kaikille tuestanne.