Hirwweeetä rakentamista joka ....(piip) kesä.....

... tuumasi Hirvikartanon isäntä, viime viikolla. Näinhän se on-oikeassahan tuo miesparka on. Samaan hengenvetoon sanoi isäntä aika napakasti, että ens kesänä en rakenna edes linnunpönttöä. Noooo, tuumasin minä työntekijöille. Onhan tässä talvi aikaa taas "unohtaa" väsymys ja kipeät olkapäät.
Tämän kesän projekti onkin meillä uuden kauristarhan rakentaminen. Sen rakentaminen alkoi sillä että siirrettiin iso 1800-luvun hirsivaja Juokslahdesta tänne Hirvikartanon pihaan. Hirsikerrallaan piti se ensin purkaa ja sitten nyt hirsi kerrallaan kasata. Työmaa on edennyt ihan uskomatonta vauhtia. Tänään siitä puuttuu enään kaski ylintä varvia ja sitten alkaakin katon teko. kasaus aloitetiin tiistai-aamuna, nyt on perjantai. Tämä rakennus tulee rehuvarastoksi.
Samanaikaisesti meillä varastoidaan ensi talveksi kaikkea. Mm. hirvien ja tulevien kauriiden, lehtikerput.Niitä tarvitaan useampi tuhat.
 Itse olen juossut lakkasuolla ja kanttarellejakin on jo kasassa jonkin verran.
Ihanaa ajatella, että saan ensi talven listalle lakkoja. Keväällä tuli tosi hyvin korvasieniä.
Asiakkaita käynyt oikein mukavasti ja kesän ruokalista saanut hyvää palautetta.
Huvitusta herättää mm. listalla oleva Paavon pakkomielle. Paavo siis on se meidän esikoinen, joka on Keuruun maavoimissa vielä loppuvuoden. Tunnetusti nuorella miehellä on nuoren miehen ruokahalut ja annos sen mukainen....
Vieraita on taas käynyt kiitettävästi. Jopa niin, että tuumasin kotipihallani yksi ilta että, taitaa olla Sammallahden vilkkain camping- alue, tämä meidän piha. 
Mutta nyt lähden lakkasuolle-jos vaikka näkisin hirven!

Vala

Kuullos pyhä vala, kallis Suomenmaa:sinuun koskea ei väkivalta saa! Sua suojelemme,verin varjelemme.Ollos huoleton, poikas valveill`on!
Näin kajahti laulu tänä aamuna Keuruun pioneerirykmentin urheilukentällä. Esikoiseni Paavo, antoi juhlamenoin, lupauksen puolustaa isänmaataan ja sen laillista esivaltaa.
Samalla kertaa saman lupauksen antoivat 140 muuta alokasta.
Nyt kun olemme tulleet tähän pisteeseen, että "pikkulapseni" on aikuinen mies ja tekee ehdottomasti omia valintoja elämässään, ei voi kuin paukutella henkseleitä siitä varmuudesta ja viisaudesta, mitä näen hänen ratkaisuissaan tähän mennessä elämää.
Paavolla se on tosin vasta alkutaipaleella ja monia kinkkisiä ratkaisuja on vielä paljon edessäpäin. Mutta esim. luvata kaksikymppisenä noinkin iso asia, on minusta osoitus kypsästä päätöksenteko kyvystä.
Suotta parjaamme "nuorisoa". Kaikki ne, joille meidät kotiväki esiteltiin, tuntuivat tavattoman fiksuilta aikuisenaluilta.
En voi kuin kerrata tuon Valalaulun kerosäkeen-Ollos huoleton, poikas valveill on!
Kiitos teille sotapojille ja -tytöille. Opitte arvokkaita taitoja tosi monelle elämän eri sektorille.
Kumpa minullakin olisi ollut tuohon aikanani mahdollisuus;)