sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Elukkamaista

Olimme Joukon kanssa tällä viikolla Suomen eläintarhaydistyksen kokouksessa. Se on pieni ja valikoitu porukka jossa pohditaan eläintarhojen nykytilanetta, annetaan tietoa uusista pykälistä ja asetuksista sekä tarhaajat jakavat kokemuksiaan ja kuulumisiaan oppien toinen toisiltaan. Samalla se toimii myös vertaistukena.

Jostain syystä viime vuonna ovat eläintarhat joutuneet ikäväkseen raportoimaan lievät notkahdukset kävijämäärissä. Tämä ilmiö koski kaikkia pohjoismaita.

Syitä tähän pohdittiin monestakin vinkkelistä. Yksi sellainen oli viime kesän kuumuus. Se verotti kävijöitä. Yksi tarha ilmoitti havainneensa selvän pudotuksenksen uuden kauppakeskuksen avaamisen jälkeen. Hmmm-mitä tämä kertookaan nykyihmisestä. Enpä taida jatkaa ajattelua vaan yritän mennä puksuttaa eteenpäin omaa tahtiani.

Oikeesti

Taas on kulunut luokattoman kauan edellisistä blogi"tuumailuista". Tähän vaaditaan aina näköjään jokin "herätys".
Tällä kertaa minut herätti asiakkaan suusta tullut kommentti.
perhe saapui pirttiin ja asettuivat taloksi, ruokalistojaan tutkailtuansa- tuumasi perheen noin 10 v. tytär vanhemmilleen että, ompa mahtava paikka-tää on OIKEESTI vanha talo.
Nimenomaan! Niin paljon me nykyään tuunataan kaikkea muistuttamaan jotain muuta mitä se oikeasti on. Niinhän minä itsekin teen... tuunaan esim. naamani etten näyttäisi niiiin nelikymppiseltä tai ajoittain niiiiiiin väsyneeltä. Tai kun vieraat ilmoittavat olevansa kohta oven takana tuunaan suorastaan hurrikaanin lailla kotimme näyttämään seesteisyyden tyyssijältä...(paras ettei avaa kuitenkaan kaapinovia...)
Mutta palatakseni tuon pikkutytön lausahdukseen. Olin niin ylpeä taas jälleen kerran pirtistämme ja siitä kaikesta mitä ollaan säilytetty ja palautettu. Sen huomaa jokainen- talo ja miljöö on OIKEESTI vanha ja ehdottoman aito. Se luo tässä muuttuvassa maailmassa pysyvyyden tuntua ja asettaa vähemmän vaatimuksia vierailijalleen.