Hyvää Äitienpäivää

Äiti-minä vastasin 4-vuotiaana, kun minulta tiedusteltiin mikä Susannasta tulee aikuisena. Olin viisipäisen katraan keskimmäinen-ainoa tyttölapsi. Rakastin hoitamista-hoidin nukkejani-tein ruokaa-pesin pyykkiä-oli superäiti neljän vanhana!
Oma äitini on ollut minulle esikuva siihen virkaan. Minulla on hyvä äiti ja olen siitä onnellinen ja kiitollinen.
Itse tulin äidiksi 21-vuotiaana. Se oli juuri sitä mitä toivoinkin. Esikoispoikani oli täydellinen vauva-kaunis, terve ja kiltti. Siihen oma äitini totesikin-teet varmaan heti toisen lapsen, koska sinulla on tuosta lapsen hoidosta niin ruusuinen kuva. Ja oikeassa oli-heti pian saimme tyttären ja taas niin suloisen ja kauniin lapsen.
Kukoistin, työnsin edelläni vaunuja ja perässä vedin pulkassa istuvaa esikoistani. Ajattelin aina että tämä on juuri sitä mitä minä olen halunnut.
Sitten kuluikin tovi ja saimme vielä suureksi iloksemme, Norjan -vuosinamme, yhden poika-lapsen. Kallella on ammatti- hän on surunpilaaja. Meidän perheen hyväntuulen tuoja!

Kun ajattelen sanaa äiti, äitiys ja äidillisyys-tajuan että sitä voi jakaa muuallekkin ja muuhunkin kuin vain omiin biologisiin lapsiin.
Esim. hirviin! Siitä hetkestä kun olen saanut kuulla uudesta tarhan jäsenestä, olen aina puhutellut itseäni äitinä. Vaikka tiedänhän minä varsin hyvin etten voi olla hirven äiti...
Mutta se tunne-kun hoivaat ja huolehdit- se on äitiyttä-pyytetöntä välittämistä.
Myös viiltävää ahdistusta ja huolta, pelkoa rakkaidensa puolesta. Toivoa sitä että kaikki sujuu hyvin ja kääntyy vielä parhainpäin onnettomuuksien kohdalla.
Tietoisuus siitä, että minä jaksan-jaksan loputtomiin omieni puolesta, tekee minusta vahvan naaraan joka puolustaa väsymättä rakkaittensa etua.
Tämä äitienpäivä viikonloppu jää minulle erityisesti mieleen. Kerron siitä heti tässä blogissani kun sen aika on.
Huomenna äitienpäivänä, olen jo aamulla anivarhain valmistelemassa kartanolla juhlalounasta. Se on taas huolella suunniteltu makukokonaisuus josta toivon iloa ja hyvää mieltä meidän vieraille.
Virallisen ensiesittelyn saa myös Jorma- uusi, melkein 11-kk;tta täyttävä uroksemme.
Annikin tiineys alkaa olla meillekin jo melkoisen varmaa. Päivän mittaan tulee vilkaistua useita kertoja Annikin suuntaan-josko vasominen olisi jo käsillä. Siispä toivotan myös oikein hyvää Äitienpäivää Annikille-pian äidiksi opettelevalle naaraallemme.
On ihanaa olla äiti.