Hirvitarha

Minulle kohdistettu peruskysymys on että, mistä ihmeestä te saitte idean perustaa Hirvitarhan. Siinähän kävi niin että kun Heinäselän rakennustyöt oli jo aloitettu ravintolaksi-niin meidät Himos-yrittäjät pakattiin linja-autoon ja "kyörättiin" länteen. Ruotsinmaalle, Åren-laskettelukeskukseen tutustumaan.
Bussikuski huitoi pimeään umpimehtään ja kuulutti mikkiin että, tuolla se on jännä paikka. Siellä on tarhassa kesyjä hirviä joita voi käydä silittelemässä ja joskus emäntä jopa lypsää niitä.
Nauratti koko ajatus. Että HIRVIÄ. Omat kokemukset hirvistä olivat aina olleet sellaisia ettei ollut oikein mitään muuta positiivista sanottavaa, kuin että, hyvää on lautasella....
Keräiin hotellin aulasta esitteitä-oltiinhan tultu kunnolla "pensmarkkaamaan" varsin mallikelpoista vapaa-ajan keskusta. Ja taas tuli se hirvitarha vastaan. Aloin ahmia kaikkea tietoa ko. yrityksestä. Se tuntui iskevän kuin sata salamaa! Soitin Joukolle kotiin ja sanoin että täältä tullaan kotiin sellaisen tuliaisen kanssa että oksat pois!
Seuraavan arkena se alkoi, se lupaviidakkossa tarpominen. Jouko oli ideastani yhtä innoissaan kuin minä. Joukollahan kun on tavallaan koulutuskin ja ammattikokemus kaikkeen tällaiseen. Ei tosin villieläinten hoidosta, mutta pitkä kokemus navettapuolella märehtijöiden hoidosta. Minulla ei koulutusta, mutta Norjan vuosina olin vajaat kolme vuotta maatalouslomittajana lammas-ja lypsykarjatiloilla.
Asia eteni välillä tuskaisen hitaasti-joskus oltiin sitä mieltä että unohdetaanko koko homma kun virkamiehet laittoivat eteemme toinentoistaan "kinkkisempiä" haasteita. Mutta kaikista niistä selvittiin ja kunnialla.Kiitokset mahtavien yhteistökumppaneiden-kuten Ähtärin ja ranuan eläintarhat, sekä Helsingin riista-ja kalatutkimuslaitoksen Kaarlo Nygren.
Lupa tarhaukseen saatiin ja sitten alettiin jo vastailemaan ihmisten ihmettelyihin valtavan korkeasta aidasta Heinäselän tilalla.
Käytiin välillä katsomassa "meidän tyttöjä" Ähtärissä. Vasoja jotka me ristimme Annikiksi ja Helenaksi. Sitten viimein koitti päivä jolloin saatiin ne meille. Oltiin kuin kissat pistoksissa-ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua!
Ensin kuljetusvaunusta laskettiin ulos Helena. Helena tuli välittömästi haistelmaan meitä ja katseli uteliaana ympärilleen. Sitten päästettiin ulos Annikki. Annikki ampaisi kopista kuin rasvattu salama ja juoksi tarhan takanurkkaan.
Siinä saatiin jo esimakua tyttöjemme luonteista. Helenasta tuli erittäin ihmisystävällinen ja kesy, Annikki käyttäytyy ennemmin kuin hirvi-on itsenäinen ja suhtautuu vieraisiin epäilevästi. Oma porukkaa saa häntä koskea ja olla vapaasti tarhassa töissä, muut ei.
Huhtikuussa sitten porukka täydentyi uroksella. Jouko kävi Tapanin kanssa pojan hakemassa kotiin. Sepä oli mielenkiintoinen kohtaaminen.
Hirvethän elävät matriarkkaalista yhteisöä. Eli toisinsanon "akat" päättää-tasan kaikesta...(ei huono systeemi ollenkaan...)
Matti-Esko astui ulos kopistaan ja katseli uteliaana ympärilleen. matilla oli jo pienet sarventapit, niinkuin kaksi tennispalloa otsalla. Annikin kanssa vaihdettiin hajut edestä ja perästä ja sitten Annikki nousi takajaloilleen ,saksi sorkillaan ilmaa ja Matti-Esko kumartui hänen eteensä. Tilanne oli taianomainen.
Sen jälkeen Annikki on ruokailutilanteissa muutaman kerran "muistuttanut" Matti-Eskoa järjestyksestä mutta muutoin elämä lähti kitkatta eteenpäin laumana.